Virkakielestä kaikkien kieleenJos käteesi osuu divarissa tai kirpputorilla kielenhuoltokirja Virkakielestä kaikkien kieleen, kannattaa se napata mukaan ja lueskella. Kirjaa ei taida juuri olla uutena saatavissa. Virkakielestä kaikkien kieleen on julkaistu jo vuonna 1992, mutta se on edelleen erittäin hyvä ja tiivis esitys siitä, miten kielen rakenteita yksinkertaistamalla saa monimutkaisenkin asian sanottua ymmärrettävästi, tai ainakin ymmärrettävämmin. Kirja sopii oppaaksi kaikille kirjoittajille. Erityisesti siitä hyötynevät ne kirjoittajat, jotka eivät ole koulutettuja tekstityöläisiä ja jotka tavoittelevat tekstiinsä asiallista ja uskottavaa kieltä, ”hienompaa” ilmaisua. Havaintojeni mukaan juuri he ovat kaikkein suurimmassa vaarassa sortua substantiivitautiin tai kompastua lauseenvastikkeisiin.

Selasin tätä kirjoitusta varten omaa kappalettani ja törmäsin sivumerkinnöissä myös marinaan. Huomattavasti epäselvempi! olen kommentoinut kirjan tekijöiden paremmaksi esittämää ilmaisua. Tärkeää ei aina olekaan se, tekeekö juuri niin kuin on neuvottu vaan se, että ylipäätään pohtii asiaa ja tekeepä minkä ratkaisun hyvänsä, tekee sen harkiten ja asiasta tietoisena.

Kirjassa paneudutaan erityisesti kankeiden rakenteiden purkamiseen. Olenkin kommentoinut marginaaliin Vastaanottaja voi (yleensä) selvittää sanan merkityksen helposti – rakenteen selvittäminen on mutkikkaampi prosessi, eikä siihen tavallisella kielenkäyttäjällä välttämättä edes ole apuvälineitä.

Näin on. Olen joskus siistinyt teknisen alan insinöörin tekstiä, eikä siinä vaikeaa ollut alan sanasto vaan nimenomaan rakenne. Ongelma onkin siinä, että monimutkaisesti osaa kirjoittaa kuka tahansa – se on usein jopa helpompaa kuin yksinkertaisesti kirjoittaminen – mutta monimutkaisen tekstin ymmärtäminen on kuitenkin työlästä kaikille, jopa kirjoitusta koskevan erityisalan yleisölle.

* * *

Jos käteesi osuu divarissa tai kirpputorilla Armas Pajatin Pieni punainen kirja, kannattaa se napata mukaan ja kaupitella minulle. Olen valmis maksamaan siitä silkin tilkkuja, myös mansikoista voidaan keskustella.

Oheinen kuvituskuva on linkki book.google.fi:n hakutulokseen, oikea kirja oli muistaakseni punaisempi.

Kyseessä on kirjapainotaidon opas, mutta kirjan oikeasta nimestä minulla ei ole enää varmaa muistikuvaa. Internethakujen perusteella se saattaisi olla Latomisen taito. Ammattikoulun opettajani lainasi oman kappaleensa minulle noin vuonna 1986, ja se oli kaikkine varoituksineen mieleenpainuva hetki. Jos kirja ei palaudu mulle ehjänä ja ajoissa, solet päätä lyhyempi, muistan saaneeni evästykseksi. Kaikki meni hyvin ja sain pitää pääni, kirjaimellisesti siis.

Voi olla, että kirja on osittain vanhentunut, mutta haluaisin sen silti, nostalgisista syistä. Nuorena tekstinvalmistajaoppilaana nimittäin tavasin sitä suurella hartaudella. Kirjan lempinimi Pieni punainen kirja lienee osuva: kirjapainoalalla teos on ollut auktoriteetti siinä missä esikuvansa Kiinassa.


Heli Ristilä

Kielenhuoltelija, tekstinsuoltelija, kirjapainotyyppi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *